"Uskotteko minua paremmin, herra, kun sanon teille, että minuutin kuluttua kumahtelevat rajut iskut portillenne. Vihollinen tahtoo päästä sisälle."
"Siihen olen valmistunut!"
Mutta kun samassa mahtavat rautaovet rakoilivat niistä rajuista iskuista, joita suunnattiin niitä vastaan, kalpeni piispa silminnähtävästi.
"He menevät heti eivätkä palaa ennenkuin huomenna", sanoi Valmyra.
Särkeminen oli tosiaankin tapahtunut vain ohitse kulkiessa, ja rähisevä joukko meni edelleen, säästäen piispantalon toiseksi päiväksi.
"Kerro edelleen, Valmyra."
"Te tiedätte, että mustalaiset vaeltavat ympärinsä harjoittaen povaamista. Mutta he ovat kuin nuo, jotka seisovat talon ulkopuolella eivätkä tiedä mitä sisällä tapahtuu. Kaikki ovat kutsutut, mutta ainoastaan harvat valitut."
"Sinä käytät raamatun sanoja, Valmyra."
"Herran voimalla minä puhunkin. Ilmestyksen kirja ei ole avoinna ihmisten edessä, sillä he riippuvat niin kiinni maassa, että he joko käyttäisivät sitä maallisiin tarkoituksiinsa tai antaisivat sen sitoa vapaan tahtonsa. Ainoastaan se, joka on tehnyt tilinsä maailman kanssa, on valmis, kun kutsu kuuluu, ja minä tiedän, että ennen auringon nousua on kutsu tullut minulle!"
"Mistä sen tiedät?"