"Hän on kysynyt minulta, tahdonko, mutta en ole nähnyt häntä sen jälkeen kuin te tulitte tänne."
"Olet siis sittenkin ollut siellä ylhäällä?"
"Ainoastaan kerran!"
"Oletko tehnyt vastoin hänen mieltään?"
"Tahtomattani!"
"Etkö tahdo uskoa asiaa minulle?"
"Sitä en voi!" Elina punastui helakasti.
Mitäpä varten sitä olisi tarvittukaan! Hän luki immen nuoresta sielusta, näki, että tämän sydän uhkui rakkautta häneen, ja hän paloi halusta sanoa, että tähän rakkauteen vastattiin etteikä mitään ollut tiellä.
Miksi hän silloin viivyttäisi tunnustusta, joka olisi hänelle onneksi?
Kuului muutamia hiljaisia harpun säveliä.