"Millä tavoin?"
"Sitä en vielä tiedä. Välistä tulen ajatelleeksi, mitä hämmästystä herättäisi Tanskan hovissa, jos tarjoaisin kuninkaalle palvelustani, ja minkä kauhun se levittäisi hänen täkäläisten kannattajainsa keskuuteen."
"Sellaisia luonnottomia ajatuksia! Te ette voisi koskaan panna niitä toimeen."
"Kukapa tietää!"
"Minä tiedän, sillä aion teoillani todistaa teille, että maailma on parempi kuin te luulette."
"Aiotte siis kuolla sangen nuorena?"
"Jos Jumala tahtoo!"
* * * * *
Pormestari kutsui nuoren vieraansa kunniaksi lukuisia vieraita, ja Hemming piispa kiitti häntä muutamassa niistä salamoivista puheistaan, joilla hän saattoi hurmata kuulijansa. Synkät välihetket tulivat ainoastaan harvoin. Maailman silmissä oli hän leikkisä, ivallinen, pöyhkeä mies, yhtä tervetullut kuin pelättykin; häntä rakasti ainoastaan alempi kansa, jota hänkin parhaiten ymmärsi.
Täällä näki Sten jälleen uuden tuttavansa, nuoren Eckermannin, ja sai
silloin kummakseen tietää, että hän oli yksi mainituista vävyistä.
Kysymykseen, mikä sisaruksista oli hänen vaimonsa, vastasi hän:
"Luonnollisesti vanhin. Täällä naitetaan ne ikänsä mukaan."