Raati sai tietysti syyn niskoilleen. Kaikki oluttuvat täyttyivät väestä. Täytyi hukuttaa surut ja keksiä kostokeinoja. Suuria joukkoja kulki edestakaisin neuvosherrojen talon edustalla huutaen ja karjuen. Mielten levottomuus jatkui vielä seuraavana päivänäkin. Munkki liikkui väkijoukoissa, neuvoi kärsivällisyyteen ja varovaisuuteen, mutta kehoitti jyrkästi kieltäytymään uuden laivaston varustamisesta, jos raati puolustaisi sitä.
Tuli pian tunnetuksi, ettei raati kokoonnu neuvotteluun kokonaiseen viikkoon. Pormestari Bornhoferin piti ensin laatia kertomus tapahtuneesta onnettomuudesta. Mutta tämä oli ainoastaan tekosyy. Mieliala Ruotsia kohtaan ei ollut tällä hetkellä suopea kansan kesken, se tiedettiin, mutta se voi mahdollisesti muuttua.
Oli yleisesti tunnettua, että useita munkkeja hiiviskeli kaupungissa kiihoittamassa tyytymättömyyttä, ja heidät oli välttämättä tehtävä vaarattomiksi. Hemming Gadd otti asian huostaansa.
Pyhiinvaeltajan puvussa ja sauva kädessään lähti hän kaupungille. Pyhiinvaeltajilla ei ollut ainoastaan vapaa pääsy kaikkialle ja ilmainen kestitys, heitä kohdeltiin myös erityisellä kunnioituksella, kun he sanoivat tulevansa pyhästä maasta ja Kristuksen haudalta.
Toivioretkeläisemme seurasi ensiksi kohtaamaansa munkkia. Mihin hän näki tämän menevän sisälle, sinne meni hänkin.
Kaunopuheisuudellaan veti hän pian kaikkien huomion puoleensa, ja kun hän tekemänsä lupauksen johdosta ei saanut näyttää kasvojaan, onnistui hän pysymään tuntematonna kaikille. Mutta kuinka suuresti erosivatkaan hänen kertomuksensa kaikista muista! Hän oli oleskellut kauan Kööpenhaminassa, hän oli käynyt ripittämässä köyhiä saksalaisia merimiehiä niistä laivoista, jotka Hannu kuningas oli ryöstättänyt. Hän kuvaili heidän kurjaa asemaansa; heidät oli kielletty lähtemästä maasta, heidän täytyi elättää itseään kerjäämällä, eikä heillä ollut toiveita paremmista päivistä.
Munkit käsittivät pian, että heidän omaan leiriinsä oli hiipinyt vaarallinen vastustaja.
"Voitteko mainita jonkun näistä?" kysyi munkki viekkaasti hymyillen.
"Muuan heistä oli Kock nimeltään."
"Veljeni!" huudahti eräs läsnäolijoista.