"Hirmuinen myrsky…"
"Viisi laivoista on uponnut…"
"Ja miehistö…"
"Hukkunut järjestään."
"Ja muut seitsemän laivaa?"
"Me ajauduimme Pommeria kohden ja ne hukkuivat…"
"Ja lasti, mastot, ruorit…?"
"Kaikki mennyttä!"
Kansanjoukko kuuli herrojen keskustelusta sanan sieltä, toisen täältä, näiden verkalleen käydessä katua ylöspäin. Osa väestä nousi laivaan, toisia tuli pian perästä. Jokaisella oli joku omainen laivoilla tiedusteltavana.
Mutta kun tuli tunnetuksi, että ainoastaan joka kolmas oli palannut, että kaikki muut olivat saaneet surmansa meressä, että oli tuhoutunut upein laivasto, minkä Lyypekki milloinkaan oli varustanut, ei taistelussa vihollista, vaan luonnonvoimia vastaan, silloin muistivat monet munkin sanat. "Ei ollut Jumalalle otollinen teko käydä liittoon ruotsalaisten kanssa, eikä pitänyt enää ryhtyä heidän kanssaan mihinkään tekemisiin."