"Kun pappi tunnustaa olevansa köyhä, syntinen ihminen, ei kansa enää näe hänessä Jumalan valtakunnan edustajaa."
"Mitä sillä voitetaan?"
"Käsitys, ettei pappi ole valehtelija, koska hän rehellisesti sanoo kansalle: 'Opettaja ja oppi ovat kaksi eri asiaa. Oppi, jota saarnaan, on Jumalasta; elämä jota vietän, on perkeleestä'."
"Ketä sillä tarkoitatte?"
"Jokainen kirkko voi sovittaa sen päämieheensä, jokainen luostari apottiinsa!"
Munkki hypähti. Oli kuin häneen olisi sattunut puukonpisto.
He jatkoivat muutamia minuutteja äänettöminä taivallustaan.
"Ylhäisten keskuudessa synti ja turmelus erityisesti rehoittaa. Kasvatuksen ja suuremman elämänkokemuksen pitäisi kuitenkin opettaa heitä näyttämään hyvää esimerkkiä. Papiston velvollisuus olisi kehoittaa siihen, mutta he elävät ainoastaan viettäen hyviä päiviä ja rypevät eläimellisissä himoissaan."
"Hm, hm!" jupisi apotti. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja odotti vain tilaisuutta lyödäkseen.
Luostarin kello löi yhdeksän.