Hemming pysähtyi. "Minua aina ilahuttaa", sanoi hän, "lausua ajatuksiani virkaveljelle; olen kiitollinen, kun olette antanut minulle tilaisuuden siihen ja sanon nyt teille jäähyväiset".
"Tulkaa mukana luostariin! Meillä on espanjalaista viiniä."
"Ei, kiitos; minulla ei ole aikaa!"
"Teidän täytyy!" Hän pani kätensä Hemmingin olalle.
"Vai niin!" vastasi tämä.
"Ettekö ymmärrä, että tahdon maksaa teidän suoruutenne!"
"Millä tavoin?"
"Sanomalla teille omat ajatukseni!"
"Ei tarvitse, tiedän ne ennestään!"
"Tosiaankin, antaapas kuulua?"