"Suoriutukaamme siitä sitten pikimmiten!"
Tämä keskustelu kävi ääneen; joko sitten tahdottiin antaa siten
Stenin tietoon, mikä häntä odotti, tai ainoastaan peloitella häntä.
"Kuulkaas, herra", sanoi mies kääntyen häneen, "mitä varten olette tullut tänne hyvään kaupunkiimme Lyypekkiin?"
"Vuosittain tulee monia satoja lyypekkiläisiä Ruotsiin", vastasi ritari. "Eikö minulla olisi samaa oikeutta kuin heillä?"
"Me tuomme teille kaikki elintarpeenne."
"Ja me maksamme ne oikealla ja käteisellä rahalla."
"Se on totta!" jupisi muuan läsnäolijoista.
"Mutta me emme suosi tuollaisia hienoja herroja seurassamme, me ripustamme heidät mieluummin linnunpelättimiksi päärynäpuihimme."
"Oletteko tekin samaa mieltä?" kysyi Sten kääntyen läsnäolijoihin.
Nämä vetäytyivät noloina loitommalle.