"Ja sen sanot minulle nyt vasta!"
"Pelkäsin, että antautuisitte johonkin vaaraan."
"Ja luuletko sitten, että minä sitä pelkurimaisesti pakenisin! Kuinka vähän tunnetkaan minua, Esbjörn!" puuskahti Sten.
"Jos minulla olisi sata elämää antaakseni teille, ei se kuitenkaan riittäisi, ettekä itsekään voi koota useampia kuin kymmenen. Ajatelkaa isäänne, herra, ja säästäkää henkenne!"
Eckermann käveli levotonna huoneessa edestakaisin. "Pelkään, että Esbjörn on oikeassa", sanoi hän. Samassa alkoi sataa kiviä viheliäisen rakennuksen seiniin.
"Nyt he ovat täällä!"
"Tulkaa, herra!"
"En", huusi Sten päättäväisesti ja tarttui miekkansa kahvaan. "Minä en pakene!"
Ulkoa kuului melua ja huutoja, ja rajuja kirveeniskuja paukahteli oveen.
"Odottakaa, minä avaan teille!" huusi Sten. Esbjörn asettui hänen tielleen: "Onko teidän tahtonne, että he pääsevät sisälle?"