"Mutta minulla on viisisataa miestä."
"Puoliinkaan heistä ei ole luottamista!"
"Mitä sanot?"
"Sanon kuten on, herra!"
"Et näytä olevan hyvissä väleissä heidän kanssaan. Kuinka he sitten ovat uskoneet sinulle salaiset mielihauteensa?"
"Se voi olla samantekevää. Toivoisin vain teidän luottavan sanoihini."
Eckermann astui kiihkeästi huoneeseen. Hän viittasi Esbjörnin heti menemään.
"Sallikaa minun vain sanoa muuan sana!" virkkoi tämä. "Metsäntylvässä on kaksi satuloitua hevosta, ottakaa ne, yksi mieheen!"
"Sinä tiedät siis!…" tiuskaisi Eckermann.
"Tiedän, että tänä yönä puhkeaa kapina! Teidät molemmat aiotaan ottaa vangiksi!"