Samana päivänä sanoi Eckermann palkkasotureille, että he saivat lähteä. Lyypekin alueella eivät he saaneet oleskella.
"Ensin palkka!" huusivat he. "Pettureille ei makseta palkkaa." Nyt syntyi kiihkeä hälinä, ja ruotsalaisten voiman vähäisyyden tähden täytyi sietää, että palkkasotilaat leiriytyivät melkein ruotsalaisten ympärille.
Edellisten luku oli 2,000:n paikkeilla, jälkimäisten noin 500.
Sten Sture oli isältään ottanut vastaan rahaa väen palkoiksi, mutta hän oli samaa mieltä kuin Eckermann, ja sitä paitsi olivat molemmat saaneet Lyypekistä kirjeitä, joissa kehoitettiin heitä olemaan antamatta kolikkoakaan. Levottomuuksia välttääkseen oli Eckermann heille ilmoittanut, että he saivat kahdeksan päivän kuluessa ruokaa laivoilta, sen jälkeen täytyi heidän lähteä.
Mutta palkkasoturit olivat luvultaan ylivoimaiset, he nauroivat uhkauksille ja puolustivat oikeuttaan entistään kiivaammin.
Eräänä iltana sanoi Esbjörn herralleen: "Teidän täytyy lähteä täältä!"
"Väistyä väkivallan ja vääryyden tieltä! Sitä en tee."
"Se on välttämätöntä, he ovat voimakkaammat."
"Toivon, että Lyypekistä lähetetään apua."
"He eivät uskalla jättäytyä ilman vähäistä puolustusjoukkoaan, ja palkkasoturit tietävät sen."