"Arvasinpas sen!" mutisi Esbjörn itsekseen. "Vai niin, olet siis nähnyt hänet!… No, juo sitten hänen maljansa!"
Hän ojensi hänelle pullon.
Ek särpi ja nieli; hän ei aikonut pulloa suultaan ottaakaan.
Esbjörnin täytyi lopulta vääntää pullo hänen kädestään.
"Nyt kait olet jo saanut kylliksi", sanoi hän. Mies katsoi häneen onnellisesti hymyillen. "Koskaan ei Breding ole tarjonnut minulle moista", sanoi hän. "Sen kai he pitävät omina hyvinään."
"Nainenko ja munkki?"
"Tiedättekö sen tekin!"
"Miksi hän aina kulkisi päähine painettuna niin syvälle? Näetkös", tässä pani hän kätensä hänen olalleen. "Asia on niin, että minä tiedän yhtä paljon kuin sinä, kenties enemmänkin!… Sentähden on parasta, että sanot kaiken yhdellä kertaa."
"Minä olen vannonut hirveän valan…"
"Kuinka suuresta korvauksesta?"
"Kaksi tuhatta äyrityistä!"