"Silloin odottaa hän suuria palveluksia sinulta?"
"Eikös mitä!"
"Sinähän ammuit valtionhoitajaa!" Mies kävi kalmankalpeaksi ja vapisi kuin haavanlehti.
"Kuinka voitte luulla!…" sanoi hän.
"Sinä se hiivit myös makuukamariin ja pudistit pulverin pikariin!"
Ek lankesi polvilleen.
"Te tiedätte kaiken", uikutti hän. "Tiedättekö myös, miksi tein sen?"
"Kurjista kolikoista!"
"Minulla oli talo rajalla; sen ovat tanskalaiset polttaneet. Minulla oli hyvä vaimo ja useita lapsia. He ovat kodittomat ja leivättömät. Kun minut kirjoitettiin sotaväkeen, itki vaimoni aivan poissa suunniltaan… 'Ole huoletta Leena, Jumala kyllä auttaa, että voin tuoda apua palatessani kotiin', sanoin hänelle…"
"Ja niin tuli perkele…"