"Ensin puhui hän niin kauniisti Leenasta ja lapsiraukoistani. Sitten sanoi hän, kuinka tämä sota oli järjetön ja kuinka paljon paremmiksi päivämme kävisivät, jos tulisi rauha jälleen. Siinä minä en voinut muuta kuin olla yhtä mieltä, ja silloin hän sanoi, ettei rauhaa saada koskaan valtionhoitajan eläessä. Tekisi oikein hyvän työn se, ken tahtoisi panna hänet päiviltä pois."
"Ja niin otit sinä…"
"Ei, Jumala minua armahtakoon, sitä en suinkaan tehnyt. Minä vastasin, ettei moisia tihutöitä tee kukaan kristitty…"
"Mutta sitten…"
"Minä pysyin lujana." Hän vääntelehti tuskissaan.
"Kuinka kauan?"
"Oh, niin kauan, niin kauan! Mutta sitten sanoi Breding kuulleensa Leenasta, että tämän laita taisi olla hirveän pahoin, ja hän kysyi, eikö minulla ollut lainkaan sydäntä vaimoani ja lapsiani kohtaan. Ja mitä olisin silloin voinut tehdä!"
"Oletko saanut rahat?"
"Minä en saa niitä ennenkuin se on tehty."
"Aiotko siis jatkaa?"