"Siellä on jo kotinikin."
"Onko se mahdollista?" kysyi munkki hämmästyksissään.
"Todistuksena siitä on tämä kirje, jonka otin hänen kirjoituspöydältään."
"Eikö se herätä epäluuloja?"
"Jotakin toista kohtaan, sitä juuri tahdonkin!"
Munkki avasi kirjeen ja luki:
"Rakas herra, ollessanne Länsi-Göötanmaalla neuvon teitä ennen kaikkea varomaan kavaloita juonia. Pitäkää uskollisia kelpo miehiä luonanne, jotka suojelevat teitä ja valvovat asioitanne."
"Oh", huudahti munkki. "Meitä jo vaanitaan! Toisin sanoen, haudotaan arvottomia epäluuloja!" lisäsi hän nopeasti ja luki sen jälkeen kirjeen loppuun. Kun se oli tehty, sanoi Esbjörn:
"Ettekö nyt tahdo antaa sitä minulle takaisin?"
"Mitä sillä teet?"