"Eikö mitä, minä kyllä suoriudun ilmankin."
"He, sinä pelkäät että täytyy luovuttaa jollekin toiselle osa ansiosta. Kuinka paljon saat?"
"Viisikolmatta äyrityistä."
"Pidä hyvänäsi! Ole hyvilläsi! Älä vain unhota kirjettä!"
Näin sanoen meni munkki tiehensä. Esbjörn oli heti tuntenut Bredingin, hänen, joka tuskin koskaan avasi suutansa ja nyt yhdellä kertaa oli käynyt niin puheliaaksi. Efra seisoi melkein menehtyneenä.
"Ennenkuin käyt työhön, otat kai tavallisesti ensin vahvistusryypyn?"
"En, vasta jälkeenpäin."
"Koska nyt olen säästänyt sinulta vaivat, voimmehan alkaa sillä.
Missä on väkevintä viiniä?"
"Tuossa!" Hän viittasi pieneen nassakkaan. "Mutta se on ainoastaan apottia varten."
"Saat hyvin antaa minun maistaa sisältöä."