Hänen ollessaan niin lähellä verivihollisiaan valtasi hänet uudestaan sanomaton kauhu, ja vetäen munkkia mukanaan riensi hän takaisin pihan poikki.
Silloin paiskattiin muuan ikkuna auki, ja eräs ritareista huusi:
"Miksei hän tule?"
Esbjörn tunsi, kuinka munkki vapisi, mutta hän pelkäsi henkeään ja vaikeni.
Vihdoin he olivat portilla.
"Avaa!" kähisi hän ojentaen avaimen.
Munkki totteli.
"Annatte kai minun pitää henkeni?" kysyi hän nöyrästi.
"Minä en ole verenjanoinen!"
Portti oli auki. "Menkää rauhassa!" sanoi munkki.
"Ota avain pois!"