Hän veti munkin mukaansa pihan yli portille. "Avaa!" käski hän.
"Minulla ei ole avainta."
"Missä se on?"
"Portinvartiahuoneessa."
"Varo verukkeita, jos henkesi on sinulle rakas!"
"En petä sinua."
"Eikö ole mitään salaporttia?"
"On, mutta avain on apotilla."
"Tule sitten!"
Heidän täytyi palata samaan synkkään kammioon, missä ensimäinen hengenvaara uhkasi Esbjörniä. Hän piti munkkia lujasti käsivarresta ja otti itse alas avaimen, kun tämä sanoi hänelle missä se riippui. Alhaalta ammotti kellarin aukko; hän ei voinut vastustaa halua katsoa, elikö Efra. Muutamat munkit puuhailivat hänen ympärillään, mutta useimmat rähisivät ja jyskyttivät ovea.