"Mene katsomaan!" jupisi Esbjörn. Tarttuen veljeä kaulaan, heitti hän hänet kellariin ja väänsi avainta ovessa.
Melu kävi nyt vieläkin rajummaksi. Vedettyään avaimen ovesta kuuli hän munkin tulevan portaita alaspäin.
"Efra on menettänyt järkensä", sanoi munkki. "Rouva kutsui veli
Hiljaisen."
Esbjörn seisoi liikkumatonna.
"Mikä sinua vaivaa?"
Nyt koetettiin ovea avata sisältäpäin; nyrkiniskuja suunnattiin sitä kohden.
"Avatkaa, avatkaa! Petosta!"
Esbjörn oli tarttunut munkkiin.
"Jos päästät äännähdyksenkään, niin olet kuoleman oma!" sanoi hän.
"Auta minut heti täältä pois!"
Kaikki tämä tapahtui melkein yhdessä ainoassa minuutissa.