"Tuolla hän on!" huusivat kaikki ja riensivät lyödyn toverinsa luo.
Esbjörn rohkeni vielä kavuta puusta toiseen päästäkseen lähemmäksi.
Tiheät, melkein yhteen punoutuneet oksat tekivät tämän mahdolliseksi.
Hänen yllänsä olevan harmaan kaavun, ja yhä pimentyvän hämärän
turvissa oli häntä vaikea keksiä.
Munkit puuhailivat haavoittuneen ympärillä.
"Onko hän kuollut?" kysyi muuan.
"Ei, ainoastaan pyörtynyt."
"Kaikki pyhimykset olkoot ylistetyt, hän avaa silmänsä!"
"Onko pahantekijä kiinni?" kysyi makaava ja nousi.
"Ei, Jumala paratkoon!"
"Etsikää sitten häntä! Minä toin hänet luostarin maaperälle, hän ei voi päästä meiltä pakoon."
Koko joukko hajosi kaikille tahoille.