"Takaan, että siitä tulee!" huudahti Ermegård rouva tuimasti.
"Silloin näytän maailmalle erään kirjeen…"
"Keneltä?…"
"Eukkoni sen oli löytänyt, mutta joku toinen sen tietenkin on sepustanut."
"Tänne se!"
"Se on kotonani."
"Mutta minä tahdon sen!"
"Se on hyvässä tallessa!"
Ermegård rouvan silmät leimahtivat. Hän tarttui soittokelloon, joka oli pöydällä. "Teille on monta kertaa osoitettu suurta ja ansaitsematonta armoa. Mutta nyt se on lopussa, ja te tulette saamaan selkäänne puolta enemmän kuin Pentti Pentinpoika."
Talonpoika tuijotti hölmistyneenä häneen; hän tiesi tuskin, saattoiko uskoa korviaan.