"Hyvästi, äiti rakas!" sanoi hän syleillen häntä, "Hyvästi, Knut, ja onnea!"
Näin sanoen poistui hän huoneesta.
Knut katsoi nauraen hänen jälkeensä.
"Olisiko kenties hänkin ajatellut tyttöä?"
"Luulen, että se on ollut valtionhoitajan toivomus."
"Sitten valitan, että nyt asetun jo toisen kerran hänen onnensa tielle."
"Toisen kerran?"
"Eikö hän aikonut sisartani?"
"Lapsuuden päähänpistoja. Kristina oli vanhempi kuin hän eikä sitä paitsi ollut sukuperältään hänen vertaisensa."
"Oli liian hyvä hänelle, sanon minä!"