Sten ei tiennyt mitään. Kun hän heräsi, oli aurinko korkealla taivaalla. "Olen nukkunut liian pitkään!" Näin tuumien hypähti hän vuoteesta.
Kummastellen, ettei kukaan asemiehistä ollut käynyt häntä herättämässä, kiirehti hän pukeutumaan. Ennenkuin hän oli sen tehnyt, avautui ovi nopeasti ja huoneeseen astui valkopartainen munkki. Hän näytti niin pelästyneeltä ja syöksyi sellaisella kiireellä pöydän luo ja otti pikarin, ettei Sten tiennyt, mitä hänen oli ajateltava.
"Jumala ja hänen pyhimyksensä olkoot ylistetyt!" huudahti munkki.
"Hän ei ole juonut!"
Nyt muisti Sten myrkytetyn juoman, joka oli ollut aiottu hänen isälleen. "Kutsuttiinko minut tänne myrkytettäväksi?" kysyi hän.
"Nuori herra", vastasi munkki, "arkkipiispa on viaton."
"Mistä sen tiedätte?"
"Pahantekijätär on juuri ollut ripillä."
"Hän on siis nainen?"
"Rouva Bonti."
"Miksi hän tahtoo kuolemaani?"