"No, se ilahuttaa minua. Mikään ei näytä minusta hirveämmältä kuin salahankkeet, joita harjoitetaan hiljaisuudessa ja joita vastaan on itsepuolustus mahdoton."
Sten iloitsi siitä, ettei arkkipiispa saisi tietää, mitä oli tapahtunut hänen omassa talossaan.
"Teidän isänne on edelleen Länsi-Göötanmaalla?"
"Niin, teidän armonne."
"Mutta eikö hän väsy?"
"Velvollisuus kieltää sen."
"Taistelut eivät vie mihinkään."
"Hän toivoo lopulta saatavan rauhan."
"Sellainen ajatus on hänelle kunniaksi, ja minä sanon suoraan, etten tunne Svante Niilonpoikaa kohtaan ainoastaan ystävän kiintymystä, vaan syvää kunnioitustakin."
"Hän ansaitsee sen, teidän armonne."