"Minusta tuntuu tänä hetkenä aivan kuin Ruotsin tulevaisuus olisi käsivarsillani", sanoi hän.
Nuorukainen ei vastannut mitään, mutta hänen silmiensä tyyni, ujostelematon katse todisti, ettei ajatus ollut hänelle lainkaan vieras.
"Kuinka olette kasvanut", jatkoi piispa, "ja saanut hyvän maineen! Se ilahuttaa sydäntäni!"
"Olen vielä tehnyt vähän sitä ansaitakseni."
"Ehditte vielä. Kuinka viihdyitte Lyypekissä?"
"Sangen hyvin."
"Teille osoitettiin huomaavaisuutta?"
"Se oli tarkoitettu isälleni."
"Minulle on sanottu, että siellä tavoiteltiin henkeänne."
"Ei niin pahoin, etten olisi voinut puolustautua."