Vanha piispa piteli Stenin kättä kädessään; hän uskoi vielä kauniiseen ja hyvään. "Kiitos siitä, että tulitte luokseni", sanoi hän. "Taivuttakaa päänne, että saan teitä siunata!"
Sten lankesi polvilleen, ja arkkipiispa laski kätensä hänen päänsä päälle ja sanoi:
"Herra kaikkivaltias, siunaa tätä lasta, jolle olet jo suonut niin runsaita lahjoja! Suojele ja varjele häntä kiusauksista, älä suo hänen sortua, vaan mieluummin ajoissa päästä täältä, ennenkuin hänen jumalallinen luontonsa turmeltuisi maailman kovissa kamppailuissa. Herra olkoon sinun kanssasi!"
"Ja nyt hyvästi, poikani!"
Syvästi liikutettuna Sten lähti ylipapin luota.
Vielä kerran hän tapasi isä Johanneksen. Tämä toivotti hänelle kaikkea hyvää ja lähetti terveisiä Hemming piispalle.
"Ettekö tahdo käydä hänen luonansa?" kysyi Sten.
"Jos hän haluaa sitä."
"Aivan varmaan!"
"Tiemme kulkevat erillään!"