"Miksi niin?"
"Tyttö ei rakasta häntä."
"Kuinka sen tiedätte?"
"Siitä on hän itse antanut vihjauksen."
"Mutta onhan Knut sorja ja muhkea."
"Kristina rakastaa toista."
"Niinkö!" sanoi Sten tukehduttaen huokauksen.
"Oikeastaan on se eräs muisto, jolle hän on pysynyt uskollisena."
"Muisto?"
"Niin, nuoresta poikasesta, jonka hän kohtasi lapsuudessaan — luullakseni Ekan tilalla."