"Tahdotko käydä heidän luonansa, vai onko minun pyydettävä heitä tulemaan tänne?"
"En tahdo tehdä mitään, joka pahoittaa Knutin mieltä."
"Aina sinä palaat häneen. No niin, hänen syntymäpäivänsä on huomenna."
"Aiotteko kutsua heidät tänne?"
"Sitä ajattelin!"
"Tehkää se, äiti! Koetamme tehdä päivän niin viehättäväksi kuin mahdollista! Minun ratsuni miellyttää Knutia; hän saa sen."
"Osaisipa hän vain pitää sinua arvossa!…"
"Jos hänet, kuten minut, alituiseen asetettaisiin etusijalle, kadehtisin minä kenties häntä. Ja jos hän ottaisi minulta tytön, jota rakastan, en katselisi moista leppein silmin."
"Yhden vain tiedän: hän ei ole niin tunnontarkka kuin sinä!" vastasi
Märta rouva.
Kun Sten kohtasi Knutin, alkoi tämä heti kertoa Kristinasta. Hän sanoi olevansa aivan varma tytön rakkaudesta.