"Hänen täytyy alistua."
"Mutta jos hän rakastaa häntä?"
"Silloin on hänen jo täytynyt nähdä, että kaikki se kiintymys, jota
Kristina osoittaa hänelle, on sinun tähtesi."
"Sitä hän ei usko."
"Ole huoletta! Kristina sanoo sen hänelle jonakin päivänä."
"Oi, rakas äiti!"
Hän kietoi käsivartensa äitipuolensa kaulaan. "Kuinka tämä onkaan ilahuttava isääsi!"
"Tiedän, että hän on toivonut sitä!"
"Eilen", jatkoi Märta rouva, "puhui Kristinan sisarpuoli, kaunis
Cecilia rouva, siitä hyvästä nimestä, jonka olit saavuttanut
Lyypekissä. Olisitpa silloin nähnyt Kristinan! Hän tosiaan näytti
siltä, kuin olisi kaikki ylistys tullut hänen osakseen."
"Älkää puhuko hänestä, äiti! Joudun pyörälle päästäni."