"Ei, minä en tottele!" Hän polki jalkaansa lattiaan.
"Knut sinä et tiedä, mitä sanot!" huusi Sten tarttuen hänen käsivarteensa. "Pyydä äidiltämme anteeksi ja salli minun tulla mukana huoneeseesi!" Hän tahtoi viedä hänet Märta rouvan luo.
"Hän vihaa minua!"
"Tällä hetkellä vihaan päihtymystäsi."
"Jos olen juonut, olen sen tehnyt tukehuttaakseni suruani."
"Onpa paraskin keino!"
"Kas niin, Knut, taivuta polvesi! Pyydä häneltä anteeksi!"
Hän salli taivuttaa itsensä siihen. Mutta jäätyään kahden Stenin kanssa toisti hän: "Minä en luovu hänestä koskaan!"
Seuraavana päivänä ei Knut ollut tietävinäänkään siitä mitä oli tapahtunut, Kristinasta ei mainittu mitään, ja kun Sten mainitsi hänelle aikovansa kosia, vastasi hän vain:
"Mitä asia minua liikuttaa! Kukin toimii siten kuin parhaaksi näkee."