Ei viipynyt montakaan päivää ennenkuin Sten teki ensimäisen vierailunsa Cecilia rouvan luona.
Hänen herransa, valtaneuvos Erik, oli matkustanut valtionhoitajan luo ja odotettiin häntä kotiin näihin aikoihin.
Kristina punastui kuin ruusu ritarin nähdessään, mutta ei ollut yhtään hämillään, puhui ja vastaili vapaasti nuoruutensa yksinkertaisella luontevuudella.
Cecilia rouva arvasi osaksi, mitä hänen sielussaan liikkui, ja auttaakseen asian päätökseen sanoi hän:
"Vanhempani sanovat, että meidän on juotava jouluoluemme Ekassa, ja riippuu herrastani, tahtooko hän kohdata meidät siellä."
"Tuletteko viipymään siellä kauan?" kysyi Sten uutisesta masennuksissaan.
"Kristina jää luultavasti vanhempien luo. Minun oleskeluni siellä riippuu Erik herrasta."
Kohta sen jälkeen oli Cecilialla jotakin hommattavaa ja hän poistui huoneesta.
Sten tunsi, että nyt täytyi hänen puhua. Mutta aatelkaas, jos
Kristina antaisi hänelle kieltävän vastauksen!
"Matkustatteko todellakin, jalo neitsyt?" sanoi hän surullisesti.