"Sisareni sanoo niin; minä en tiennyt siitä", vastasi Kristina.
"Muistatteko, kun kuljimme Ekassa käsi kädessä puistossa?"
"Muistan sen sangen hyvin."
"Ja meidän keskustelumme?"
"Senkin!"
"Minä kerroin teille, että olen luvannut sydämeni ja uskollisuuteni eräälle neitsyelle…"
"Niin, muistan sen!"
"Olin silloin ainoastaan lapsi, eikä ollut ihme, että hän piti lupauksiamme leikkinä ja kohta sen jälkeen vapaasta tahdostaan antoi kätensä eräälle jalosukuiselle herralle."
"Suritte kai suuresti?"
"Kyllähän se koski minuun! Minusta hän oli menetellyt vilpillisesti. Mutta vähitellen käsitin, että hän oli ollut paljon viisaampi minua — ja niin…"