"Hillitse mieltäsi", sanoi ritari. "Sellainen suru on epämiehekästä, ainoastaan naiset valittavat."
Hän lakkasi itkemästä aivan kuin taikaiskulla ja seisoi kalpeana ja näköjään tyynenä ritarin edessä.
Tämän jälkeen hän ensi kerran lähti tiehensä.
Kun hän palasi viiden päivän kuluttua, kysyi ritari häneltä, missä hän oli ollut.
"Metsässä!" vastasi hän.
"Mitä varten siellä?"
"Tavatakseni Valmyran."
"Etkö ole ristitty, Sakko?"
"Ristihän se Hollolan pappi."
"Eikö hän sanonut sinulle, etteivät kuolleet palaa jakaisin?"