"Silloin olen minäkin pakana!"
"Vaikka sinut onkin ristitty?"
"Minä uskon Väinämöiseen ja Ilmariseen, kuten isäni, veljeni ja sisareni ovat tehneet ennen minua."
"Valmyra sanoi, ettei sinulla ole ketään sukulaisia."
"Kaikki ne, jotka harhailevat ympärinsä kuten metsän otukset, joilla on taivas kattonaan ja suuri metsä makuukamarinaan, kaikki ne ovat Valmyran sukulaisia ja ystäviä, ja he ovat minunkin."
"Tahdot kenties jättää meidät?"
"Ei, tahdon palvella ja kuulla teitä; mutta tahdon mennä ja tulla vapaasti."
"Oppia et tahdo mitään?"
"Osaanhan ohjastaa hevosta. Heittää keihään, niin että se sattuu otusta keskelle rintaa, osaan yhtä hyvin kuin joku muukin. Luulen myös osaavani ampua nuolen vihollisen sydämeen, ja vaikkapa silmäänkin! Mitä vielä tarvitaan?"
Sakko näytti ritarista melkein nuorelta atleetilta, seistessään siinä pystypäin, ylpeänä ja tyynenä.