Samassa kuiskasi muuan ääni hänen korvaansa:
"Ole hiljaa, Gunilla!"
Siirtyikö hän yhtäkkiä helvetistä taivaanvaltakuntaan! Suloisempaa soittoa ei hän ollut kuullut koskaan kuin nämä sanat ritarin huulilta. Tämä otti hänet vahvoille käsivarsilleen. Hän näki Kaarinan ja Akselin seuraavan… sitten ei mitään enempää, sillä hän oli menettänyt tajuntansa.
Mutta kun hän heräsi jälleen, oli hän toisessa reessä, lapset ja neitsyet luonaan. Asemiehet ja palvelijat ympäröivät heidät, mutta ritari ei ollut heidän joukossaan.
"Missä on herrani?" kysyi hän vapisevalla äänellä.
"Hän on käskenyt, että meidän on odotettava häntä täällä", vastasi muuan asemiehistä.
"Hiljaa! Oliko se laukaus?"
"Kuulkaa, kuulkaa, mikä parku!"
Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista.
"Tulevatko he tänne päin?"