Oli aivan pimeää, kun synkkä kulkue vitkaan liukui äärettömän suureen aukeamaan keskelle metsää.
Laulu oli vähitellen hiljentynyt jälleen, nyt kuului se aivan kuin kuolinvirreltä, matalalta uikutukselta… Sitten yksi ainoa vihlaiseva epätoivon kirkaisu. Sen jälkeen oli hiljaista kuin haudassa.
Gunilla oli enemmän kuollut kuin elävä. Hän oli kietonut käsivartensa molempain lastensa ympärille, hän näki tummien olentojen liikkuvan ympärillään, hän luuli, että ne olivat kuolleita, jotka olivat nousseet haudoistaan ottaakseen osaa kamalaan juhlaan.
Kappaleen matkan päässä hänestä paloi suuri rovio. Hän kuuli kuinka siihen alituiseen heitettiin uusia polttopuita, ja joka kerta sirkosi kokonainen kimppu tähtösiä korkeutta kohden.
Hänen kuulonsa oli teroittunut äärimmilleen, hän kuuli loitommalla jonkun puhuvan ja arveli sen olevan Jorman. Mutta — oliko se mahdollista — tai mistä syystä mies olisi maininnut hänen nimensä!… Hän kuuli sen niin selvään kuin olisi huudettu hänen korvaansa…
Nyt syöksyi koko joukko polvilleen ja painoi kasvonsa maahan. Kuinka he huusivat ja ulvoivat!
Jorma puhui jälleen. Nyt mainittiin erään toisen naisen nimi, mutta silloin kuului niin sydäntä viiltävä valitushuuto, että se kävi läpi Gunilla rouvan luiden ja ytimien. Mutta samassa raikuivat luikut ja paimentorvet.
Hän näki, kuinka naiset, jotka seisoivat hänen ympärillään, vietiin pois yksi toisensa jälkeen lapsi käsivarrellaan, ja kuinka heidät vedettiin väkisin, jos he kieltäytyivät seuraamasta vapaasta tahdostaan. He eivät palanneet takaisin, mutta niin pian kuin miehet palasivat noutamaan jotakin jälelläolevista, päästivät nämä hiljaisen, hillityn valituksen. Gunilla olisi tahtonut mielellään kysyä, mihin he menivät ja miksi he eivät tulleet takaisin, — mutta kieli oli tarttunut kiinni kurkkulakeen, hän ei voinut puhua.
Nyt vietiin viimeinenkin pois.
Koko joukko makasi taasen polvillaan kasvot maassa, huutaen ja ulvoen. Hän ei tiennyt oliko hän kuullut tämän kaksi vai kaksitoista kertaa. Aika ja luvut häipyivät siltä, joka on joutanut suuren surun tai kauhun valtoihin.