"Meillä täytyy opin ja elämän olla yhtä, kuten ruumiin ja sielun, muuten on meistä kaikki ulkokultailua ja petosta."
"Ette ole niinkään väärässä!"
"Tiesin kyllä, että lopulta ymmärtäisitte minua", sanoi Jorma. "Te olette jalo ja oikein ajatteleva herra, sentähden koski meihin syvästi, kun luulimme, että ahneus oli teidät saanut valtaansa. Sakon veri on sovittanut syymme Jumalan edessä, hän oli vanhan suvun viimeinen vesa, ja hänessä meni suuri tietäjän alku manalle. Mutta vielä on jälellä velkamme teille, ja niinä olen tullut kysymään teiltä siitä."
"Mitä tarjoatte?"
"Viisikymmentä henkeä!"
"Se on liian vähän!"
"Sata!"
"Enemmän!"
"Viisi sataa!"
"Vielä enemmän!"