Edelleen, lausuttiin, oli raha niin huonontunut, että kruunulta, kirkolta ja ritaristolta hupeni pois viides osa heidän vuotuisista koroistaan, ja sellaista ei kukaan kuningas tai herra ollut täällä tai muissa valtakunnissa rohennut tehdä ilman neuvoston perinpohjaista tutkimusta. Siihen sijaan, että rahanlyönnin ennen toimittivat valantehneet rahamestarit, tapahtui se nyt linnassa, neuvostolta kysymättä, vastoin vanhaa käytäntöä, rehellisyyttä ja valtionhoitajan valaa.
Maalle oli sälytetty laittomia veroja neuvostoa kuulematta; moni oli vastoin lakia ja oikeutta menettänyt perintömaansa. Valtionhoitaja otti viljan lääneistään, mutta pani sitten väkensä vierailemaan talosta taloon, yksinpä pappien ja vapaamiestenkin luona, ja hänen rehumarskinsa panivat hänen hevosensa neuvoston talonpoikien maille, näiden ollessa päivisin päivätöissään. Lopuksi oli valtionhoitaja vastoin neuvoston tahtoa jättänyt Hemming Gaddin eroittamatta Linköpingin hiippakunnasta ja sitä paitsi eroittanut ja asettanut kihlakunnantuomareita ja laamanneja vastoin lakia.
Oheenliitetyssä kirjelmässä oli neuvosto antanut käskyn, että tämä kirjoitus oli otettava valtakunnan rekisteriin ja Tukholman kaupungin muistikirjaan sekä vielä kuulutettava kaikkialla valtakunnassa, niin että kaikki tietäisivät heidän puolustuksensa ja että onnettomuudet, joita mahdollisesti tapahtui, olivat valtionhoitajan aiheuttamat.
On selvää sanomattakin, että tämä kirjoitus, jonka vaikutuksista ennen olemme maininneet, oli herättävä suurta huomiota. Se nostatti puolueet toisiaan vastaan; kukaan ei jäänyt välinpitämättömäksi, jokaisen täytyi olla myöten tai vastaan.
Nyt ei enää neuvosto taistellut ase kädessä vihollistaan vastaan, kynällä hänet koetettiin kukistaa. Tämä ehdotus oli lähtöisin herra Erik Trollesta ja molemmista piispoista. He tiesivät aivan hyvin, ettei maan suurmiesten joukossa ollut ketään joka olisi kelvannut johtajaksi. Svante Niilonpoika sitävastoin saattoi turvaantua, paitsi omaa kykyään, myös vihattuun Hemming Gaddiin.
Mutta vielä enemmän merkitsi se, että näiden molempain takana oli koko Ruotsin kansa, joka ei tahtonut tietää kenestäkään muusta hallitusmiehestä kuin Svante Niilonpojasta.
Sten Kristerinpoika oli poissa suunniltaan. Useimmat rauhanpuoluelaiset vetääntyivät syrjään. Mitäpä maksoi vaivaa ryhtyä hommaan, kun kerran tiesi, että valtionhoitajan puolue oli voimakkain!
"Aikapahan näyttää", sanoi Mathias piispa.
"Herran käsi voi ylimielisen kurittaa", lisäsi Otto piispa tehden ristinmerkin.
"Luulen, että sen tulee Hannu kuningas tekemään", jupisi Erik herra.