"Älkää mainitko minua!"
"Luottakaa minuun, kyllä vaikenen!"
Mutta kun Pernilla rouva palasi kotiinsa, ei hän suinkaan ollut tyytyväinen vierailuunsa. Hänestä tuntui, kuin Cecilia rouva olisi osoittanut paljon suurempaa viisautta kuin hän itse, ja se suututti häntä, sillä hän tahtoi mielellään olla kaikkia muita naisia viisaampi ja ymmärtäväisempi.
Vielä oli yhtenä syynä levottomuuteen se, että hänen ollessaan poissa oli herra Knut Alfinpoika käynyt hänen kotonaan ja ollut hyvin pahoillaan, kun ei tavannut häntä. Hänenhän ei koskaan pitänyt enää tulla, ja mistä syystä hän nyt kuitenkin teki niin?
* * * * *
Syytekohdat Svante herraa vastaan olivat lyhykäisesti seuraavat:
Valtionhoitaja oli jättänyt menemättä Kalmarin kokoukseen 1505 ja vastoin valaansa riistänyt niiltä, jotka olivat matkustaneet Tanskaan rauhanasioissa, heidän lääninsä ja saattanut heidät huonoon huutoon, jonkatähden kukaan ei enää tahtonut mennä sinne niin kauan kuin hallitus oli yksistään Svante Niilonpojan käsissä.
Edelleen ei hän ollut noudattanut neuvoston neuvoa, vaan sen vastaisesti pitkittänyt sotaa, jonkatähden oli se vaara tarjona, että rahvaan miehet ottaisivat jälleen vastaan kuninkaan ja hänen poikansa, vastoin sekä Svante Niilonpojan että herrojen tahtoa.
Se rahasumma, jota kuningas vaati rauhan ehtona ja jota Svante Niilonpoika ei tahtonut suostua maksamaan, oli niinikään yhtenä syytekohtana.
Herrat eivät itsekään suostuneet siihen mielellään, Jumala nähköön, mutta hätä ei lue lakia, ja heistä näytti suurelta järjettömyydeltä sanoa haluavansa rauhaa, mutta olla antamatta tilaisuutta rauhan saantiin; valtakunta olikin saanut kärsiä paljon enemmän vahinkoa sekä maalla että merellä kuin vaadittu rahasumma oli arvoinen, erittäinkin Åke Hannunpojan kuoleman kautta, menetyksen, jonka rinnalla Kalmarin ja Borgholman takaisinsaaminen ei merkinnyt mitään.