"Josko tahdon?"
"Osoittakaa olevanne ystäväni! Varoitus, jonka olette minulle antanut, on herättänyt minussa pelkoa; mutta minä olen tietämätön, millainen vaara en. Jollette sano mitään enempää, katson olevani pakoitettu viemään Kristinan takaisin Ekaan. Enkä suinkaan pidä sitä minään salaisuutena, että minut on teidän puolinainen viittauksenne saattanut siihen."
"No niin; luulen, että on tarkoitus ryöstää neitsyt — mutta varmasti en sitä tiedä."
"Tarkoituksessa estää avioliitto?"
"Muuan onneton rakastaja!"
"Herra Knut Alfinpoika?"
Nyt punastui Pernilla rouva vielä helakammin kuin ennen. Hän tunsi, ettei maksanut vaivaa kieltää, ja huudahti kiihkeästi: "Älkää ilmaisko minua!"
"Ettehän ole sanonut mitään!"
"Luulen, että se on vain joutava päähänpisto. Mutta hän rakastaa neitsyttä intohimoisesti."
"Kiitän teitä sydämestäni", virkkoi Cecilia rouva. "Nyt tiedän kaiken, mitä tarvitsen."