"Millainen se muka on?" kysyi Cecilia hämmästyksissään.
Sitä ei Pernilla rouva tiennyt niin varmaan sanoa. "Kenen puolelta se uhkaa?"
Niin, sitä ei hän voinut lainkaan sanoa. Mutta Cecilia tuumi, että Pernilla rouva oli velvollinen ilmoittamaan, mistä hän oli sellaisen tiedon saanut. Vastaus kuului, että Pernilla rouva oli kuullut sen ainoastaan ohimennen, ja hänen oli mahdoton muistaa keneltä.
Cecilia rouva mietti hieman ja kiitti häntä antamastaan varoituksesta, kuitenkin pyytäen vielä yhtä asiaa. Pernilla rouva ihmetteli, mitä se mahtoi olla, mutta Cecilia rouvan hyväksi tahtoi hän mielellään tehdä mitä voi.
"Asettukaa minun asemaani", vastasi tämä, "ja sanokaa minulle sitten, mihin varokeinoihin ryhtyisitte".
Tähän oli Pernilla rouva niin valmistumaton, että hän punastui aivan hiusmartoaan myöten.
"Mihin varokeinoihin?…" toisti hän aivan ymmällä.
"Olen varma, ettei kukaan voi minulle antaa tässä parempaa neuvoa kuin juuri te, Pernilla rouva."
"Minun on mahdoton tietää…"
"Nainen, jolla on teidän tavaton ymmärryksenne, voi selittää paljon — jos tahtoo", lisäsi Cecilia rouva.