"Sanotaan sen olevan herra Kustaa Trollen."
"Hän on eroittava vuohet laumastaan!"
"Onko Erik herralla vaikutusta poikaansa?"
"Suuressa määrin, sanotaan!"
"Meidän täytyisi kenties…"
"Niin me tosiaankin lyömme hänet laimin."
Ja molemmat isät lähestyivät Erik Trollea, joka edellisen aikana oli koettanut vakuuttaa Sten herralle kuinka välttämätöntä oli malttaa toistaiseksi mieltänsä. Hengelliset herrat yhtyivät tähän ja poistuivat sitten yhdessä sen kanssa, jonka suosiosta he tästälähin tulisivat erityisesti hyötymään.
Tämä keskustelu oli tapahtunut Sten Kristerinpojan kotona. Pernilla rouva oli ollut näkymättömänä kuulijana. Hänen tapansa oli siten ottaa selkoa olosuhteista. Sten herra tosin tavallisesti ilmaisi hänelle mielipiteensä, mutta sen hän tiesi ennaltaan, ja hänelle oli tärkeää tietää, mitä muut ajattelivat.
Kun Sten herra oli jäänyt yksin, purki hän ensin harminsa ja kiukkunsa ilmoille polkaisemalla jalkaa lattiaan ja lyömällä nyrkkiä pöytään mehevästi kiroten; sitten lähti hän rouvantupaan.
Neitoset sanoivat hänelle, että heidän hallitsijattarensa oli mennyt salakamariin kirjoittamaan sisarelleen. Siellä odotti hän herraansa, jos tämä halusi häntä puhutella.