Sinne saavuttuaan alkoi Sten herra heti päivitellä, mitä kurjia raukkoja nämä kaikki valtaherrat olivat. He kyllä lorusivat suuria sanoja, mutta heillä ei ollut tarmoa mihinkään toimintaan.
"Oletteko te parempi?" kysyi Pernilla rouva hymyillen.
"Mitä minä voin yksin?"
"Luullakseni ette mitään."
"On kyllä totta, että voisin asestaa viisisataa miestä; mutta mihin se riittäisi?"
"Paljoonkin, jos ne ovat urhoollisia ja niitä johtaa suuri ja mainio soturi."
"Ketä tarkoitatte?"
Hän odotti armollisen rouvansa vastaavan: herra Sten Kristerinpoikaa. Sentähden oli hän kaikkea muuta kuin mieluisasti yllätetty, kun tämä sanoi: "Herra Hemming Gaddia."
"Mitä te tiedätte hänestä?"
"Että hän on suuri soturi, sitä eivät voi kieltää hänen vihollisensakaan."