"Ethän vain siltä menetä rohkeuttasi?"
"Taistelen viimeiseen saakka. Mutta sinä, Kristina, etkö pelkää yhdistyä mieheen, joka kulkee niin epävarmaa kohtaloa kohden?"
"Minähän rakastan sinua!"
"Niinkö suuresti, että tahdot kärsiä minun tähteni?"
"En ainoastaan sinun, vaan myös sen asian, jonka puolesta taistelet. Engelbrekt on ollut minun sankarini. Nyt olet sinä tullut siksi, sillä sinun maalisi on sama kuin hänen."
"Engelbrektin emäntä sai taistella monta kovaa taistelua."
"Saanee kyllä Sten Sturenkin!" vastasi Kristina värähtävällä äänellä.
"Mutta koskaan ei hän ole valittava, vielä vähemmän katuva."
"Mutta jos minä kaadun?"
"Silloin tiedän, että olet kuollut sankarin kuoleman!"
"Kristina, sinä olet itse sankaritar!" huudahti nuorukainen riemuiten. "On kyllä totta, rakkaani, että monta kertaa tunnen epäilystä ja levottomuutta, mutta niin on laita erittäinkin keskusteltuani Hemming piispan kanssa."