"Etkö tahdo seurata minua?"
"Minä tahdon pitää sinut yksin. Ajatteles, ollessani poissa sodassa, saavat muut katsella sinun suloisia kasvojasi! Minulla on silloin ainoastaan muisto."
"Paras muisto on se hyvä, jonka olemme yhdessä tehneet, sinä ja minä."
"Mutta meidän täytyy myös panna toimeen juhlia ympäristön asujamille.
Tiedän, että kaupunki aikoo ottaa meidät juhlallisesti vastaan."
"Ehkäise se, rakas ystävä!"
"He voisivat panna sen pahakseen."
"Ei nyt, kun sota ja vaino vallitsevat maassa. Pyydä heitä lykkäämään juhlallisuudet, kunnes saamme rauhan."
"Milloin luulet sen tulevan?"
"Epäiletkö!"
"Suoraan sanoen teen niin. Kun istun näinikään käsivarteni vyötärölläsi, katselen kirkkaihin silmiisi, silloin näen taivaani ja se näyttää minusta niin ihanalta, että unhotan kaiken muun; mutta mihin muuanne katselenkin, näen ainoastaan pimeyttä."