"En lainkaan!"
"Kuinka voi unhottaa sellaista?"
"Kyllä, kun on rakastunut muutamia kymmeniä kertoja."
"Nyt liioittelet!"
"En paljoa ainakaan!"
"Minä en aio rakastaa kuin kerran elämässäni."
"Voihan sitä sanoa. Ainahan sen luulee olevan viimeisen kerran, aina osuneensa vihdoinkin oikeaan."
"Esbjörn, sellaisista asioista en tahdo koskaan puhella kanssasi."
"Tuolta, herra, näkyvät Nyköpingin linnan huiput. Teidän saapumisenne lienee odottamaton."
Herra Sten Kristerinpoika oli saanut pahan ampumahaavan kylkeensä ja oli pakoitettu heittäytymään vuoteen omaksi. Nuoren ritarin saapuminen herätti suurta hälinää. Saapuiko hän kenties eroittamaan Sten herraa päällikkyydestä? Parhaat vierashuoneet osoitettiin hänelle. Pernilla rouva ei voinut heti toivottaa vierasta tervetulleeksi, mutta hän saapui pian ja valitti mitä hartaimmin, ettei ollut ennen saanut tietää vieraan tulosta. Hän olisi silloin valmistanut ritarille arvokkaamman vastaanoton.