Herra Sten Sture saattoi vain vaivoin pistää silloin tällöin sanasen väliin. Pernilla rouva mieluimmin piti yksin keskustelua vireillä, ja Sten herra soi sen mielellään hänelle. Mutta pyyntöön saada vielä tänään tavata hänen herraansa vastasi Pernilla rouva, että se oli tänään mahdotonta, sairas oli huonompi, kuitenkin oli toivottavaa, että hän huomenna olisi parempi.
Tässä ei auttanut muu kuin alistuminen, mutta ritari selitti, ettei hän voinut viipyä kauemmin kuin huomispäivän ylitse.
Kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän puolenpäivän korvilla astuessaan seurasaliin huomasi suuren seuran edessään.
Kun hän ilmaisi kummastuksensa siitä, että Pernilla rouva herransa sairauden aikana tahtoi viettää juhlan, vastasi tämä, ettei niin harvinaista vierasta kuin Sten Sturea voitu koskaan kyllin juhlia, ja kuinka paljon saattoikin olla muistuttamista hänen herraansa vastaan, ei hän ainakaan tahtonut, että häntä voitaisiin syyttää laiminlyönnistä.
Katettiin oivallinen ateria, ja Pernilla rouva osoitti olevansa kohtelias ja huomaavainen emäntä.
Ritari oli pöydässä hänen vierustoverinaan, ja hän pakinoi ja laski leikkiä, alituiseen kehoittaen vierastaan tyhjentämään pikarin, jonka palveluspoikanen heti riensi täyttämään.
"Mistä olette saanut näin tulisia viinejä; en ole koskaan juonut moisia."
"Kunnianarvoisalta apotiltamme", vastasi hän. "Huolissani käännyin hänen puoleensa."
Vieraiden joukossa oli muutamia ympäristössä asuvia herrasmiehiä, mutta enimmäkseen olivat he kaupungin ylhäisimpiä porvareita ja kauppamiehiä ja heidän vaimojaan ja tyttäriään. Pernilla rouva sanoi kuiskaten, että nämä viimeksimainitut tuntisivat itsensä onnellisiksi, jos ritari illalla tahtoisi heitä tanssittaa, ja vanhemmat olisivat siitä hyvin mielissään.
"Sen teen mielihyvällä", vastasi nuorukainen. "Kuka näyttää teistä olevan kaunein?" Ritari tarkasteli lukuisaa seuraa. Moni silmä kääntyi alas hänen katseensa edessä, mikä vihdoin pysähtyi ihaillen nuoreen impeen, joka istui häntä vastapäätä ja jonka kauneus oli melkein häikäisevä. "Kuka hän on?" kysyi Sten hämmästyneenä. "Muuan lapsi parka, jota kohtaan tunnen syvää sääliä", vastasi Pernilla rouva.