"Mikä on nimesi?" kysyi hän.
"Anna", vastasi tyttö.
Sten ei voinut katsella kyllikseen silmiä, suuta, poskia, ja hänestä tuntui mahdottomalta päästää tyttöä.
"Oletko hyvin väsynyt?" kysyi hän lopulta.
"Olen, kuollakseni!"
Sten melkein kantoi tytön penkille ja pani tämän istumaan. Hän ei huomannut, että tanssi oli aikoja sitten lakannut ja että kaikkien silmät suuntautuivat häneen.
Pernilla rouva lähestyi hymyillen. Hän ojensi täyden pikarin.
"Juokaa", sanoi hän, "se on teitä virkistävä."
Sten vei pikarin tytön huulille.
Tämä ainoastaan maistoi siitä ja kääntyi sitten pois.