"Sitten tahdon vapaasti sanoa ajatukseni, ja juuri täällä on se tapahtuva!…"
Taaskin kuului kolme lyöntiä, mutta nyt kovemmin.
Ritari hypähti ovelle ja tempasi sen auki, mutta ulkona ei näkynyt ketään.
"Minä en tahdo tietää mitään!" huusi Elina kiihkeästi. "Tulkaa ja seuratkaa minua, ritari!"
Hän juoksi nopeasti ulos. Siellä riippui pieni lyhty, joka valaisi himmeästi. Hän puhdisti sydäntä, mutta ritari näki, kuinka hänen kätensä vapisi.
"Antakaa minulle lyhty!" sanoi ritari. "Minun tarvitsee tutustua tiehen, sillä minä aion palata tänä iltana."
"Älkää tehkö sitä!" pyysi Elina hätäisesti.
Tie, jota Elina oli mennyt ja jota he nyt palasivat, kulki neliskulmittain tornista torniin. Elina toisti kerta toisensa jälkeen:
"Tämä on itäinen torni, tämä eteläinen, tämä länsi-, tämä pohjoistorni." He olivat kulkeneet milloin muutamia askelia ylöspäin, milloin muutamia alaspäin; siellä eksyi helposti alituiseen juoksemaan nelikulmiossa, mutta nyt oli löydettävä käytävä alas.
Pohjoistornista menivät he hieman alaspäin viettävää käytävää ja sitten taasen ylös ja alas pienemmän neliskulman. He pysähtyivät korkean oven eteen, jossa oli avain. Elina aukaisi sen ja viittasi Åkea seuraamaan. Ummehtunut haju löyhähti heitä vastaan.