"Pernilla rouva ei ansaitse parempaa!"
"Ei, sitä ei hän tee!" huudahti Sten herra harmista ja liikutuksesta vapisevalla äänellä. "Minä en vain ymmärrä, kuinka hän ykskaks on voinut keksiä kaiken tämän."
"Hän on tiennyt jo kauan, että te tulette."
"Kenen kautta?"
"Varmaan jonkun hovista."
"Puhun siitä isälleni."
"Näettekös, herra, tuolta tulee tyttö yli torin, hän suuntaa askeleensa tänne päin."
"Niin, se on hän!"
"Ja huomatkaas! Päitä kaikissa ikkunoissa. Täällä on totisesti piru merrassa."
"Auta pian, Esbjörn, kaapu hartioilleni! Hän menee suurta tietä; minä juoksen alas kiertoportaita. Yhtä monet silmät näkevät minun menevän yli torin ja pormestarin luo."